kohteliaisuus

Tuli käytyä keskisessä Euroopassa ja sivumennen ilmaistuna sen kolkan kauneimmassa kaupungissa. Tuli kiinnitettyä huomiota siihen, miten sikäläiset suhtautuvat meikäläisiin, siis heille muukalaisiin. Ja nätistihän he. Miljoonakaupunki, eikä mieleen tullut tälläkään reissulla kertaakaan, että olisi ollut miljoonien paikallisten tiellä, tukkeena, hidasteena. Arsyttämässä muuten vaan. Johtuukohan se sitten siitä, että omasta mielestäni osaan myöskin antaa tietä, väistää, olla pysähtymättä ja parkkeeraamatta ruhoani ykskaks keskelle katua jne. Siis semmoista joustavaa ja huomioivaa käytöstä. Tajua siitä, että kas; en olekaan yksin tällä planeetalla.

Mistä sitten tulevat ne kotoiset, pohjoiset metsäläiset, jotka suorastaan äkeentyvät, kun kadulla tai kaupassa viereen ilmestyy lajitoveri, joka onkin menossa eri suuntaan kuin itse, ja jota olisi väistettävä. Koska se ei väistä, ei vaikka kuinka tunkisi. Vaikka kun kerran minä olin tässä ensin, niin minä tästä ensin menenkin. heitä löytyy myös - tai ehkä etenkin - piäkaapunnin keskustan Stockmannin Herkusta, vaikka luulisi että siellä liikkuisi vain se kansamme sivistynein kasauma aina perjantaisin iltapäivisin. Juustoja ja marinoituja herkkusieniä metsästämässä.

Ei jaksa jauhaa enempää, sillä tämä on sataan kertaan todettu ja ihmetelty juttu. Mutta sen minä vielä sanon, ettei missään saa parempia keitettyjä perunoita kuin ravintola Medvidkussa, osoite Na Perstyne 7, paljon väkäsiä kirjainten päälle.