huumaavaa

Lapseni haluaa nähdä sen joka ainoa lauantai. Minä katsoin sitä kerran vuosia sitten, mutta inhosin toista juontajaa niin syvällisesti, että piti luopua. Juontaja vaihtui ja joskus olen vilkaissut telkkaria ihan vaan feminiinisestä ja - myönnän auliisti - aika infantiilista mielenkiinnosta. Eilen katsoin sen kokonaan. Ja en voinut käsittää.

Eniten käsityskykyäni koetteli se, että lavalle talutetaan mies - ääliöhkö - joka kertoo tekemistään typeryyksistä koko katsojakunnalle ja ko. miehen avovaimo - hölmöhkö - taputtaa katsomossa riemusta hehkuen miehensä pässimäisyydelle. Vaimo on kovin innoissaan. Näin typerä, huonotapainen ja ällö mies minulla on, naurakaa nyt kaikki, onhan se kovin hassua, kun mies syö omaa räkäänsä.

Vastaavia tapauksia on kuulema ollut enemmänkin. Mies myöntelemässä lavalla sovinismiaan, laiskuuttaan, tyhmyyttään, liikennerasismiaan ym. ja vaimo aplodeeraa kämmenet punaisina.

En minä sitä ihmettele, että tehdään tämmöisiä halvalla paskaa- ohjelmia. En sitä, että varsinkin MTV3 niitä meille purkittaa. Mutta että ihmiset ovat valmiita melkeinpä mihin vaan yhden hikisen Soussen matkan takia.

kohteliaisuus

Tuli käytyä keskisessä Euroopassa ja sivumennen ilmaistuna sen kolkan kauneimmassa kaupungissa. Tuli kiinnitettyä huomiota siihen, miten sikäläiset suhtautuvat meikäläisiin, siis heille muukalaisiin. Ja nätistihän he. Miljoonakaupunki, eikä mieleen tullut tälläkään reissulla kertaakaan, että olisi ollut miljoonien paikallisten tiellä, tukkeena, hidasteena. Arsyttämässä muuten vaan. Johtuukohan se sitten siitä, että omasta mielestäni osaan myöskin antaa tietä, väistää, olla pysähtymättä ja parkkeeraamatta ruhoani ykskaks keskelle katua jne. Siis semmoista joustavaa ja huomioivaa käytöstä. Tajua siitä, että kas; en olekaan yksin tällä planeetalla.

Mistä sitten tulevat ne kotoiset, pohjoiset metsäläiset, jotka suorastaan äkeentyvät, kun kadulla tai kaupassa viereen ilmestyy lajitoveri, joka onkin menossa eri suuntaan kuin itse, ja jota olisi väistettävä. Koska se ei väistä, ei vaikka kuinka tunkisi. Vaikka kun kerran minä olin tässä ensin, niin minä tästä ensin menenkin. heitä löytyy myös - tai ehkä etenkin - piäkaapunnin keskustan Stockmannin Herkusta, vaikka luulisi että siellä liikkuisi vain se kansamme sivistynein kasauma aina perjantaisin iltapäivisin. Juustoja ja marinoituja herkkusieniä metsästämässä.

Ei jaksa jauhaa enempää, sillä tämä on sataan kertaan todettu ja ihmetelty juttu. Mutta sen minä vielä sanon, ettei missään saa parempia keitettyjä perunoita kuin ravintola Medvidkussa, osoite Na Perstyne 7, paljon väkäsiä kirjainten päälle.